Get Full Test Bank Downloads on testbankbell.

com

Solution manual for Financial Accounting Libby

Libby Short 8th edition

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-
financial-accounting-libby-libby-short-8th-edition/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Download more test bank from https://testbankbell.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Financial Accounting Libby Short 7th Edition Test Bank

https://testbankbell.com/product/financial-accounting-libby-
short-7th-edition-test-bank/

Financial Accounting Libby 8th Edition Test Bank

https://testbankbell.com/product/financial-accounting-libby-8th-
edition-test-bank/

Solution Manual for Financial Accounting 10th by Libby

https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-financial-
accounting-10th-by-libby/

Financial Accounting Libby 7th Edition Solutions Manual

https://testbankbell.com/product/financial-accounting-libby-7th-
edition-solutions-manual/
Test Bank for Financial Accounting, 10th Edition,
Robert Libby, Patricia Libby Frank Hodge

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-financial-
accounting-10th-edition-robert-libby-patricia-libby-frank-hodge/

Financial Accounting Canadian 6th Edition Libby

Solutions Manual

https://testbankbell.com/product/financial-accounting-
canadian-6th-edition-libby-solutions-manual/

Test Bank for Fundamentals of Financial Accounting, 6th

Edition, Fred Phillips, Robert Libby, Patricia Libby

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-fundamentals-of-
financial-accounting-6th-edition-fred-phillips-robert-libby-
patricia-libby/

Test Bank for Financial Accounting 10th by Libby

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-financial-
accounting-10th-by-libby/

Financial Accounting Canadian 6th Edition Libby Test

Bank

https://testbankbell.com/product/financial-accounting-
canadian-6th-edition-libby-test-bank/
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

Solution manual for Financial Accounting Libby Libby

Short 8th edition
Download full chapter at: https://testbankbell.com/product/solution-manual-

for-financial-accounting-libby-libby-short-8th-edition/

Chapter 1
Financial Statements and Business Decisions

ANSWERS TO QUESTIONS

1. Accounting is a system that collects and processes (analyzes, measures, and

records) financial information about an organization and reports that information to
decision makers.

2. Financial accounting involves preparation of the four basic financial statements and
related disclosures for external decision makers. Managerial accounting involves
the preparation of detailed plans, budgets, forecasts, and performance reports for
internal decision makers.

3. Financial reports are used by both internal and external groups and individuals. The
internal groups are comprised of the various managers of the entity. The external
groups include the owners, investors, creditors, governmental agencies, other
interested parties, and the public at large.

4. Investors purchase all or part of a business and hope to gain by receiving part of
what the company earns and/or selling the company in the future at a higher price
than they paid. Creditors lend money to a company for a specific length of time and
hope to gain by charging interest on the loan.

Financial Accounting, 8/e 1-1

© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

5. In a society each organization can be defined as a separate accounting entity. An

accounting entity is the organization for which financial data are to be collected.
Typical accounting entities are a business, a church, a governmental unit, a
university and other nonprofit organizations such as a hospital and a welfare
organization. A business typically is defined and treated as a separate entity
because the owners, creditors, investors, and other interested parties need to
evaluate its performance and its potential separately from other entities and from its
owners.

6. Name of Statement Alternative Title

(a) Income Statement (a) Statement of Earnings; Statement of
Income; Statement of Operations
(b) Balance Sheet (b) Statement of Financial Position
(c) Audit Report (c) Report of Independent Accountants

1-2 Solutions Manual

© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

7. The heading of each of the four required financial statements should include the
following:
(a) Name of the entity
(b) Name of the statement
(c) Date of the statement, or the period of time
(d) Unit of measure

8. (a) The purpose of the income statement is to present information about the
revenues, expenses, and the net income of the entity for a specified period of
time.
(b) The purpose of the balance sheet is to report the financial position of an entity
at a given date, that is, to report information about the assets, obligations and
stockholders’ equity of the entity as of a specific date.
(c) The purpose of the statement of cash flows is to present information about the
flow of cash into the entity (sources), the flow of cash out of the entity (uses),
and the net increase or decrease in cash during the period.
(d) The statement of stockholders’ equity reports the changes in each of the
company’s stockholders’ equity accounts during the accounting period
including issue and repurchase of stock and the way that net income and
distribution of dividends affected the retained earnings of the company during
that period.

9. The income statement and the statement of cash flows are dated “For the Year
Ended December 31, 2013,” because they report the inflows and outflows of
resources during a period of time. In contrast, the balance sheet is dated “At
December 31, 2013,” because it represents the resources, obligations and
stockholders’ equity at a specific date.

10. Assets are important to creditors and investors because assets provide a basis for
judging whether sufficient resources are available to operate the company. Assets
are also important because they could be sold for cash in the event the company
goes out of business. Liabilities are important to creditors and investors because
the company must be able to generate sufficient cash from operations or further
borrowing to meet the payments required by debt agreements. If a business does
not pay its creditors, the law may give the creditors the right to force the sale of
assets sufficient to meet their claims.

11. Net income is the excess of total revenues over total expenses. Net loss is the
excess of total expenses over total revenues.

12. The equation for the income statement is Revenues - Expenses = Net Income (or
Net Loss if the amount is negative). Thus, the three major items reported on the
income statement are (1) revenues, (2) expenses, and (3) net income.

Financial Accounting, 8/e 1-3

© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

13. The equation for the balance sheet (also known as the basic accounting equation)
is: Assets = Liabilities + Stockholders’ Equity. Assets are the probable (expected)
future economic benefits owned by the entity as a result of past transactions. They
are the resources owned by the business at a given point in time such as cash,
receivables, inventory, machinery, buildings, land, and patents. Liabilities are
probable (expected) debts or obligations of the entity as a result of past
transactions which will be paid with assets or services in the future. They are the
obligations of the entity such as accounts payable, notes payable, and bonds
payable. Stockholders’ equity is financing provided by owners of the business and
operations. It is the claim of the owners to the assets of the business after the
creditor claims have been satisfied. It may be thought of as the residual interest
because it represents assets minus liabilities.

14. The equation for the statement of cash flows is: Cash flows from operating activities
+ Cash flows from investing activities + Cash flows from financing activities =
Change in cash for the period. The net cash flows for the period represent the
increase or decrease in cash that occurred during the period. Cash flows from
operating activities are cash flows directly related to earning income (normal
business activity including interest paid and income taxes paid). Cash flows from
investing activities include cash flows that are related to the acquisition or sale of
productive assets used by the company. Cash flows from financing activities are
directly related to the financing of the enterprise itself.

15. The retained earnings equation is: Beginning Retained Earnings + Net Income -
Dividends = Ending Retained Earnings. It begins with beginning-of-the-year
Retained Earnings which is the prior year’s ending retained earnings reported on
the balance sheet. The current year's Net Income reported on the income
statement is added and the current year's Dividends are subtracted from this
amount. The ending Retained Earnings amount is reported on the end-of-period
balance sheet.

16. Marketing managers and credit managers use customers' financial statements to
decide whether to extend them credit for their purchases. Purchasing managers
use potential suppliers' financial statements to judge whether the suppliers have the
resources necessary to meet current and future demand. Human resource
managers use financial statements as a basis for contract negotiations, to
determine what pay rates the company can afford. The net income figure even
serves as a basis to pay bonuses not only to management, but to other employees
through profit sharing plans.

17. The Securities and Exchange Commission (SEC) is the U.S. government agency
which determines the financial statements that public companies must provide to
stockholders and the measurement rules used in producing those statements. The
Financial Accounting Standards Board (FASB) is the private sector body given the
primary responsibility to work out the detailed rules which become generally
accepted accounting principles.

1-4 Solutions Manual

© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

18. Management is responsible for preparing the financial statements and other
information contained in the annual report and for the maintenance of a system of
internal accounting policies, procedures and controls. These measures are
intended to provide reasonable assurance, at appropriate cost, that transactions are
processed in accordance with company authorization as well as properly recorded
and reported in the financial statements, and that assets are adequately
safeguarded. Independent auditors examine the financial reports (prepared by
management) and the underlying records to assure that the reports represent what
they claim and conform with generally accepted accounting principles (GAAP).

19. A sole proprietorship is an unincorporated business owned by one individual. A

partnership is an unincorporated association of two or more individuals to carry on a
business. A corporation is a business that is organized under the laws of a
particular state whereby a charter is granted and the entity is authorized to issue
shares of stock as evidence of ownership by the owners (i.e., stockholders).

20. A CPA firm normally renders three services: auditing, management advisory
services, and tax services. Auditing involves examination of the records and
financial reports to determine whether they “fairly present” the financial position and
results of operations of the entity. Management advisory services involve
management advice to the individual business enterprises and other entities. It is
like a consulting firm. Tax services involve providing tax planning advice to clients
(both individuals and businesses) and preparation of their tax returns.

ANSWERS TO MULTIPLE CHOICE

1. b) 2. d) 3. d) 4. c) 5. a)
6. d) 7. a) 8. a) 9. c) 10. b)

Financial Accounting, 8/e 1-5

© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

Authors' Recommended Solution Time

(Time in minutes)

Alternate Cases and

Mini-exercises Exercises Problems Problems Projects
No. Time No. Time No. Time No. Time No. Time
1 5 1 12 1 45 1 45 1 20
2 5 2 12 2 45 2 45 2 30
3 5 3 12 3 45 3 45 3 30
4 20 4 45 4 60
5 25 5 30
6 20 6 20
7 15 7 *
8 25
9 25 Continuing Case
10 25 1 45
11 30
12 15
13 12

* Due to the nature of these cases and projects, it is very difficult to estimate the amount
of time students will need to complete the assignment. As with any open-ended project,
it is possible for students to devote a large amount of time to these assignments. While
students often benefit from the extra effort, we find that some become frustrated by the
perceived difficulty of the task. You can reduce student frustration and anxiety by making
your expectations clear. For example, when our goal is to sharpen research skills, we
devote class time discussing research strategies. When we want the students to focus on
a real accounting issue, we offer suggestions about possible companies or industries.

1-6 Solutions Manual

© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

MINI-EXERCISES

M1–1.

Element Financial Statement

B (1) Expenses A. Balance sheet
D (2) Cash flow from investing activities B. Income statement
A (3) Assets C. Statement of stockholders’ equity
C* (4) Dividends D. Statement of cash flows
B (5) Revenues
D (6) Cash flow from operating activities
A (7) Liabilities
D (8) Cash flow from financing activities

*Dividends paid in cash are also subtracted in the Financing section of the Statement of
Cash Flows

M1–2.

SE (1) Retained earnings

A (2) Accounts receivable
R (3) Sales revenue
A (4) Property, plant, and equipment
E (5) Cost of goods sold expense
A (6) Inventories
E (7) Interest expense
L (8) Accounts payable
A (9) Land

M1–3.

Abbreviation Full Designation

(1) CPA Certified Public Accountant
(2) GAAP Generally Accepted Accounting Principles
(3) SEC Securities and Exchange Commission
(4) FASB Financial Accounting Standards Board

Financial Accounting, 8/e 1-7

© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

EXERCISES
E1–1.

Term or Abbreviation Definition

J (1) SEC A. A system that collects and processes financial
F (2) Audit information about an organization and reports that
H (3) Sole proprietorship information to decision makers.
E (4) Corporation B. Measurement of information about an entity in terms of
A (5) Accounting the dollar or other national monetary unit.
D (6) Accounting entity C. An unincorporated business owned by two or more
I (7) Audit report persons.
L (8) Publicly traded D. The organization for which financial data are to be
C (9) Partnership collected (separate and distinct from its owners).
K (10) FASB E. An incorporated entity that issues shares of stock as
G (11) CPA evidence of ownership.
B (12) Unit of measure F. An examination of the financial reports to ensure that
M (13) GAAP they represent what they claim and conform with
generally accepted accounting principles.
G. Certified Public Accountant.
H. An unincorporated business owned by one person.
I. A report that describes the auditor’s opinion of the
fairness of the financial statement presentations and
the evidence gathered to support that opinion.
J. Securities and Exchange Commission.
K. Financial Accounting Standards Board.
L. A company with stock that can be bought and sold by
investors on established stock exchanges.
M. Generally accepted accounting principles.

1-8 Solutions Manual

© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

E1–2.

A (1) Accounts receivable

A (2) Cash and cash equivalents
R (3) Net sales
L (4) Notes payable
L (5) Taxes payable
SE (6) Retained earnings
E (7) Cost of products sold
E (8) Marketing, administrative, and other operating expenses
E (9) Income taxes
L (10) Accounts payable
A (11) Land
A (12) Property, plant, and equipment
L (13) Long-term debt
A (14) Inventories
E (15) Interest expense

E1–3.

L (1) Notes payable to banks A (10) Machinery and equipment

E (2) General and administrative R (11) Net sales
L (3) Accounts payable A (12) Inventories
L (4) Dividends payable E (13) Marketing, selling, and advertising
SE (5) Retained earnings A (14) Buildings
A (6) Cash and cash equivalents A (15) Land
A (7) Accounts receivable L (16) Income taxes payable
E (8) Provision for income taxes* E (17) Distribution and warehousing costs
E (9) Cost of goods sold A (18) Investments (in other companies)

*Note that “Provision for income taxes” is a common synonym for “Income tax expense.”

Financial Accounting, 8/e 1-9

© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

E1–4.
Honda Motor Corporation
Balance Sheet
as of March 31, 2011
(in billions of Yen)

Assets
Cash and cash equivalents ¥1,279
Trade accounts, notes, and other receivables 788
Inventories 900
Investments 640
Net property, plant and equipment 1,939
Other assets 6,025
Total assets ¥11,571

Liabilities
Accounts payable and other current liabilities ¥ 3,568
Long-term debt 2,043
Other liabilities 1,377
Total liabilities 6,988
Stockholders’ Equity
Common stock 259
Retained earnings 4,324
Total stockholders’ equity 4,583
Total liabilities and stockholders’ equity ¥11,571

1-10 Solutions Manual

© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

E1–5.

Req. 1
NEW WORLD BOOK STORE
Balance Sheet
At December 31, 2014

ASSETS LIABILITIES
Cash $75,600 Accounts payable $12,000
Accounts receivable 39,000 Note payable 3,000
Store and office equipment 73,000 Interest payable 300
Total liabilities 15,300

STOCKHOLDERS’ EQUITY
Common stock 160,000
Retained earnings 12,300
Total stockholders’ equity 172,300
Total liabilities and
Total assets $187,600 stockholders' equity $187,600

Req. 2
Net income for the year was $12,300. This is the first year of operations and no
dividends were declared or paid to stockholders; therefore, the ending retained earnings
of $12,300 includes net income for one year.

E1–6.
CAMPUS CONNECTION
Income Statement
For the Month of January 2014

Revenues:
Sales: Cash $150,000
On credit 2,500
Total sales revenue $152,500
Expenses:
Cost of goods sold 70,000
Salaries, rent, supplies, and other
expenses (paid in cash) 37,000
Utilities 900
Total expenses 107,900
Net Income $44,600

Financial Accounting, 8/e 1-11

© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

E1–7.

WALGREEN CO.
Income Statement
For the Year ended August 31, 2011
(in millions)
Revenues:
Net sales $72,184
Other Income 434
Total revenues/ income $72,618
Expenses:
Cost of sales 51,692
Selling, general and
administration expense 16,561
Interest Expense 71
Total expenses 68,324
Pretax income 4,294
Income tax expense 1,580
Net earnings $2,714

*Note that “Provision for income taxes” is a common synonym for “Income tax
expense.”

E1–8.
NEIGHBORHOOD REALTY, INCORPORATED
Income Statement
For the Year Ended December 31, 2015

Revenues:
Commissions earned ($150,900+$16,800) $167,700
Rental service fees 20,000
Total revenues $187,700
Expenses:
Salaries expense 62,740
Commission expense 35,330
Payroll tax expense 2,500
Rent expense ($2,475+$225)* 2,700
Utilities expense 1,600
Promotion and advertising expense 7,750
Miscellaneous expenses 500
Total expenses (excluding income taxes) 113,120
Pretax income 74,580
Income tax expense 24,400
Net Income $50,180

*$2,475 has been paid for 11 months ($225 per month) plus $225 owed for December.
1-12 Solutions Manual
© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

E1–9.

Net Income (or Loss) = Revenues - Expenses

Assets = Liabilities + Stockholders’ Equity

A Net Income = $93,500 - $76,940 = $16,560;

Stockholders’ Equity = $140,200 - $66,500 = $73,700.

B Total Revenues = $75,834 + $14,740 = $90,574;

Total Liabilities = $107,880 - $77,500 = $30,380.

C Net Loss = $68,120 - $76,430 = ($8,310);

Stockholders’ Equity = $98,200 - $69,850 = $28,350.

D Total Expenses = $55,804 - $21,770 = $34,034;

Total Assets = $20,300 + $78,680 = $98,980.

E Net Income = $84,840 - $75,320 = $9,520;

Total Assets = $25,520 + $80,000 = $105,520.

E1–10.

Net Income (or Loss) = Revenues - Expenses

Assets = Liabilities + Stockholders’ Equity

A Net Income = $242,300 - $196,700 = $45,600;

Stockholders’ Equity = $253,500 - $75,000 = $178,500.

B Total Revenues = $176,500 + $29,920 = $206,420;

Total Liabilities = $590,000 - $350,600 = $239,400.

C Net Loss = $73,500 - $91,890 = ($18,390);

Stockholders’ Equity = $260,400 - $190,760 = $69,640.

D Total Expenses = $35,840 - $9,840 = $26,000;

Total Assets = $190,430 + $97,525 = $287,955.

E Net Income = $224,130 - $209,500= $14,630;

Total Assets = $173,850 + $360,100 = $533,950.

Financial Accounting, 8/e 1-13

© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

E1–11.
PAINTER CORPORATION
Income Statement
For the Month of January 2013
Total revenues $305,000
Less: Total expenses (excluding income tax) 189,000
Pretax income 116,000
Less: Income tax expense 35,000
Net income $ 81,000

PAINTER CORPORATION
Balance Sheet
At January 31, 2013
Assets
Cash $ 65,150
Receivables from customers 44,700
Merchandise inventory 94,500
Total assets $204,350

Liabilities
Payables to suppliers $25,950
Income taxes payable 35,000
Total liabilities 60,950
Stockholders' Equity
Common stock (2,600 shares) 62,400
Retained earnings (from income statement above) 81,000
Total stockholders’ equity 143,400
Total liabilities and stockholders' equity $204,350

1-14 Solutions Manual

© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Chapter 01 - Financial Statements and Business Decisions

E1–12.

CLINT’S STONEWORK CORPORATION

Statement of Stockholders’ Equity
For the Year Ended December 31, 2014
Common Stock Retained Earnings
Balance December 31, 2013* $100,000 $16,800
Net income 42,000
Dividends $100,000 (18,700)
Balance December 31, 2014 $100,000 $40,100

* Beginning retained earnings + Net income – Dividends = Ending retained earnings

For 2013: $0 + 31,000 – 14,200 = $16,800;
Ending retained earnings for 2013 becomes beginning retained earnings for 2014.

E1–13.

(I) (1) Purchases of property, plant, and equipment

O (2) Cash received from customers
(F) (3) Cash paid for dividends to stockholders
(O) (4) Cash paid to suppliers
(O) (5) Income taxes paid
(O) (6) Cash paid to employees
I (7) Cash proceeds received from sale of investment in another company
(F) (8) Repayment of borrowings

Financial Accounting, 8/e 1-15

© 2014 by McGraw-Hill Global Education Holdings, LLC. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Teidän ylhäisyytenne ei tarvitse tuhlata enempää sanoja sen
seikan tähden. Jos lähden, niin lähden omalla kustannuksellani.

— Mutta siellä pitää esiintyä muhkeasti eikä säästäen…

— Minä en aio säästää enkä sääliä! Hetmanin kasvot kirkastuivat,

sillä hänellä oli todellakin puute rahoista, vaikka hän hiljakkoin oli
ryöstänyt Vilnon ja oli luonteeltaan ahnas.

— Kas niin! — huudahti hän. — Ganchoff olisi heti alkanut tiukata

minulta rahoja, mutta sinä olet toista maata. Kuulehan siis, mistä on
kysymys… Ensiksi tulee sinun lähteä Podlasieen. Matka sinne on
vaarallinen, sillä siellä on kapinallisia, jotka ovat nousseet minua
vastaan. Mitenkä vältät heidät, se on sinun asiasi. Jakob Kmicic
mahdollisesti säästäisi sinua, mutta pidä varasi, ettet joudu
Horotkiewiczin ja etenkään Wolodyjowskin ja hänen laudalaisen
lippukuntansa käsiin.

— Olen jo ollut heidän käsissään ilman että minulle mitään

tapahtui.

— Hyvä on. Käyt Zabludowissa tapaamassa Harasimowicziä ja

annat hänelle käskyn, että hän kokoaa rahaa niin paljon kuin
mahdollista ja mistä ikänä irti saa ja lähettää ne minulle, mutta ei
tänne, vaan Tilsitiin, minne olen jo lähettänyt arvoesineeni.
Pantatkoon mitä voi ja ottakoon juutalaisilta lainaksi niin paljon kuin
vain saa. Samalla tehköön konfederaateille niin paljon vahinkoa kuin
suinkin. Mutta se ei ole enää sinun tehtäväsi, sillä lähetän hänelle
omakätisen käskykirjeen. Anna kirje hänelle ja jatka heti matkaa
Tykociniin ruhtinas Boguslawin luo.
 [Puolassa sanottiin konfederaateiksi niitä henkilöitä, jotka 1600-
luvulla ja myöhemmin yhtyivät aateliston keskuudessa
muodostettuihin liittoihin erilaisten valtiollisten tarkoitusten
saavuttamiseksi. Tällaiset liitot, konfederatsionit joilla on ollut suuri
merkitys Puolan historiassa, käsittivät tavallisesti jonkin maakunnan,
joskus koko valtakunnan. Liitot aiheutuivat siitä, että n.s. liberum
veto ja maalaisedustajia sitovat ohjesäännöt ehkäisivät laillisten
valtiopäivien toimintaa. Kofnederatsionissa sitävastoin tehtiin
päätökset nopeasti kun asiat ratkaistiin yksinkertaisella äänten
enemmistöllä. Suom. huom.]

Hetmani vaikeni ja hengähti, sillä hän oli väsynyt paljosta

puhumisesta. Kmicic katsoi häneen uteliaana, sillä hänen mielensä
paloi halusta saada kuulla jatkoa ja lähteä seikkailurikkaalle matkalle,
joka tulisi olemaan balsamia hänen sydämensä haavoille.

Hetken kuluttua hetmani jatkoi:

— En voi käsittää, miksi ruhtinas Boguslaw yhä viipyy Podlasiessa?

Kautta Jumalani, hän saattaa sekä minut että itsensä turmioon.
Kuule tarkasti, mitä sinulle nyt sanon, sillä vaikka lähetänkin
mukanasi kirjeen hänelle, tulee sinun osata suullisesti selittää kaikki,
mitä hän kysyy ja mitä kirjeeseen ei voi kirjoittaa. Tiedä siis, että
eiliset uutiset, vaikka olivatkin hyviä, eivät kuitenkaan olleet niin
hyviä kuin kerroin, eivätkä edes niin hyviä kuin itse ensin luulin.
Ruotsalaiset ovat tosin voiton puolella: he ovat miehittäneet Suur-
Puolan, Masovian ja Varsovan, Sieradzin vojevodakunta on
antautunut heidän valtaansa, ja he ovat karkoittaneet Jan Kasimirin
Krakovaan, jonka he varmasti myöskin piirittävät. Czarniecki tulee
sitä puolustamaan, tuo vastaleivottu senaattori, mutta totta puhuen
oiva soturi. Kuka voi nähdä, mitä tulee tapahtumaan? Ruotsalaiset
osaavat hyvin valloittaa linnoituksia, eikä Krakovan varustamiseen
ole aikaa, mutta Czarniecki saattaa kuitenkin pitää puoliaan pari
kolme kuukautta. Toisinaan tapahtuu sellaisia ihmeitä kuin
esimerkkisi Zbarazin luona… Mutta jos Czarniecki tulee pitämään
puoliaan, saattaa piru pilata asiamme. Sinun pitää perehtyä politiikan
salaisuuksiin. Muista, että Wienissä ei tulla suopeasti seuraamaan
Ruotsin vallan laajenemista ja että sieltä voidaan lähettää apua…
Tataarilaiset myös, paina se tarkoin mieleesi, ovat taipuvaisia
auttamaan Jan Kasimiria. Tänään saattaa hänen asiansa näyttää
toivottomalta, mutta huominen päivä voi tuoda onnen tullessaan…

Ruhtinaan täytyi taas huoahtaa. Andrzej Kmicic tunsi omituisen

tunteen liikkuvan rinnassaan, eikä hän ollut selvillä, mitä se
oikeastaan oli. Hän, Radziwillin ja ruotsalaisten puoluelainen, tunsi
ikäänkuin iloa ajatellessaan, että onni saattaisi kääntää selkänsä
ruotsalaisille.

— Suchaniec kertoi minulle, — jatkoi ruhtinas, — miten taistelu

Widowan ja Zarnowin luona tapahtui. Ensimmäisessä ottelussa
meidän joukkomme… tarkoitin: puolalaiset joukot… tuhosivat
ruotsalaisten rintaman kokonaan. Ne eivät olleet yleistä kutsuntaa…
ja ruotsalaisten mieliala oli painunut kovasti.

— Mutta sitten he suoriutuivat kuitenkin voittajina?

— Niin suoriutuivat, sillä Jan Kasimirin lippukunnat alkoivat

kapinoida, ja aateliset ilmoittivat, että rivissä he kyllä voivat seisoa,
mutta taistelemaan he eivät ryhdy. Joka tapauksessa kävi ilmi, että
avoimessa taistelussa ruotsalaiset eivät ole sen kummempia kuin
puolalaiset joukot. He saattavat kyllä voittaa vielä kerran, toisenkin,
mutta sitten voi heidän joukkojensa henki muuttua. Jos Jan Kasimir
saa rahoja, niin hän maksaa sotureilleen palkat, ja kapina on
lopussa. Potockilla ei ole suurtakaan joukkoa, mutta hänen väkensä
on urhoollista, kurissa pysyvää… Tataarit voivat liittyä häneen, ja
päällepäätteeksi vaaliruhtinas heittää meidät oman onnemme
nojaan.

— Kuinka niin?

— Sekä minä että Boguslaw luulimme, että hän heti tekisi liiton
ruotsalaisten ja meidän kanssamme, mutta hän on kovin varovainen
mies ja ajattelee vain omaa parastaan. Nähtävästi hän odottaa miten
tulee käymään, ja odotellessaan solmii liittoja preussilaisten, Jan
Kasimirille uskollisten kaupunkien kanssa. Sillävälin ovat ruotsalaiset
saaneet kokonaisen sarjan liittoja vastaansa, ja jos he sattuvat
kompastumaan Vähässä-Puolassa, niin nousevat Suur-Puola ja
Masovia heti, preussilaiset liittyvät heihin, ja saattaa tapahtua…

Samassa ruhtinas säpsähti ikäänkuin omaa ajatustaan pelästyen.

— Mitä saattaa tapahtua? — kysyi Kmicic.

— Ettei yksikään ruotsalainen pääse valtakunnasta! — vastasi

ruhtinas synkästi.

Kmicic rypisti kulmakarvojaan ja vaikeni.

— Silloin, — virkkoi hetmani matalalla äänellä, — meidän

onnemme painuu yhtä alas kuin se on ollut korkealla…

Andrzej-herra nousi äkisti tuoliltaan silmät säihkyen, posket

punaisina ja huusi:

— Mitä tämä merkitsee, teidän ylhäisyytenne?… Miksi te äskettäin

sanoitte, että valtakunta on joutunut perikatoon ja että ainoastaan te
yhdessä ruotsalaisten kanssa voitte pelastaa sen?… Mihin minun on
uskominen? Siihenkö, mitä äskettäin sanoitte, vai siihen, mitä nyt
sanotte? Jos asian laita on niinkuin teidän ylhäisyytenne nyt sanoo,
niin miksi pitää ruotsalaisten puolta sen sijaan että antaa heille
selkään?… Minua ihan ilahduttaa, kun ajattelen, että niille kerran
saisi antaa selkään!

Radziwill katsoi ankarasti nuoreen mieheen.

— Sinä olet röyhkeä! — sanoi hän.

Mutta Kmicic oli jo innostunut omista ajatuksistaan.

— Myöhemmin voimme puhua siitä, millainen olen. Mutta

vastatkaa nyt, teidän ylhäisyytenne, siihen, mitä kysyin.

— Hyvä on, minä vastaan… — sanoi Radziwill painostaen eri

sanoja. — Jos asiat alkavat kääntyä sille tolalle, josta puhuin, niin
siinä tapauksessa alamme tapella ruotsalaisia vastaan.

Andrzej Kmicic iski kädellä otsaansa ja huudahti:

— Minä hölmö!

— Siitä en ala kiistellä, — virkkoi ruhtinas, — mutta lisään, että

sinä saatat unohtaa itsesi. Muista, että matkasi tarkoituksena tulee
olemaan tapausten seuraaminen. Katson isänmaan parasta, en
mitään muuta. Mitä äsken sanoin, on vain otaksuma, joka luultavasti
ei koskaan tule toteutumaan. Mutta meidän tulee olla varovaisia. Ken
tahtoo välttää hukkumista, sen täytyy osata uida, ja ken kulkee
tiettömässä metsässä, sen täytyy usein pysähtyä tarkkaamaan,
minne päin on mentävä… Ymmärrätkö?
 — Selvä kuin päivä.

— Peräytyminen on meille mahdollista ja välttämätöntä, jos

isänmaan etu sitä vaatii, mutta me emme voi tehdä niin, jos ruhtinas
Boguslaw yhä viipyy Podlasiessa. Hän on mahtanut kadottaa
järkensä! Jos hän jää sinne, niin täytyy hänen ilmoittaa olevansa
jommankumman ystävä, joko ruotsalaisten tai Jan Kasimirin, ja se
olisi kaikkein pahinta.

— Hölmö olen, teidän ylhäisyytenne, nyt en minä taaskaan

ymmärrä mitään!

— Podlasie on lähellä Masoviaa, ja joko ruotsalaiset sen valtaavat

tai preussilaiset kaupungit lähettävät joukkoja ruotsalaisia vastaan.
Silloin täytyy valita.

— Miks'ei ruhtinas Boguslaw voisi valita sitten?

— Siksi, että niin kauan kuin hän ei valitse, niin kauan ruotsalaiset
pitävät meitä hyvänä; sama on vaaliruhtinaan laita. Jos meidän tulee
muuttaa menettelytapaamme ja ryhtyä ruotsalaisia vastaan, silloin
hän tulee toimimaan välittäjänä minun ja Jan Kasimirin välillä ja
helpottamaan minun siirtymistäni, mitä minä en muuten voisi
tehdäkään, kun olen ilmoittanut olevani ruotsalaisten puolella. Koska
hänen Podlasiessa pitäisi pian tehdä valintansa, olisi parasta, että
hän kiireimmän kautta lähtisi Preussiin, Tilsitiin, ja odottaisi siellä,
mitä tulee tapahtumaan. Vaaliruhtinas asustaa kreivikunnassaan, ja
silloin tulee Boguslawilla olemaan ylin valta Preussissa, sopiva
tilaisuus koota joukkoja ja asettua huomattavan armeijan
etupäähän… Silloin kummatkin menettelevät niin kuin me
määräämme voittaakseen meidät puolelleen, ja meidän sukumme
arvo ylenee yhä, mikä on pääasia.
 — Mutta teidän ylhäisyytenne sanoi äsken, että isänmaan paras on
pääasia?

— Älähän nyt takerru jokaiseen sanaani, sillä sanoinhan heti

alussa, että se on yhdentekevä, vaan kuuntele, mitä sinulle sanon.
Tiedän varsin hyvin, että vaikka ruhtinas Boguslaw allekirjoitti
sopimuksen ruotsalaisten kanssa täällä Kiejdanyssa, häntä ei
kuitenkaan pidetä heidän puoluelaisenaan. Levitä matkalla huhua,
että minä olen pakottanut hänet allekirjoittamaan sen. Kyllä se
uskotaan todeksi, että sukulaiset kuuluvat eri puolueihin. Siten hän
voi päästä neuvotteluihin konfederaattien kanssa, pyytää niitten
johtajat luokseen, vangita ne ja viedä Preussiin. Tällainen petos on
nyt mitä suurimmaksi hyödyksi isänmaalle, muuten ihmiset sen
kokonaan tuhoavat.

— Siinäkö kaikki, mitä minun tulee tehdä? — kysyi Kmicic

ikäänkuin hän olisi vapautunut innostuksestaan.

— Se on vain osa, eikä läheskään tärkein. Ruhtinas Boguslawin

luota ajat viemään minun kirjettäni itse Kaarle Kustaalle. Aina tuosta
kahakasta saakka Klawanyn luona minä en tule toimeen kreivi
Magnuksen kanssa. Hän katsoo minuun yhä ikäänkuin alta kulmain
eikä lakkaa ajattelemasta, että jos ruotsalaisille onni kääntää
selkänsä, jos tataarit lähtevät toista vihollista vastaan, niin minäkin
kääntäisin aseeni ruotsalaisia vastaan.

— Siitä päättäen, mitä teidän ylhäisyytenne on puhunut, on

Magnuksella täysi syy sitä epäillä.

— Olkoon tai ei, mutta minä en siitä pidä, enkä tahdo, että hän
katsoo kortteihini nähdäkseen, mitä valtteja minulla on kädessäni.
Sitäpaitsi hän henkilökohtaisesti ei suhtaudu suopeasti minuun.
Varmaan hän kirjoittaa sieltä kuninkaalle, että olen joko heikko tai
epäluotettava. Se on korjattava. Sinä jätät minun kirjeeni
kuninkaalle, ja jos hän kyselee sinulta Klawanyn kahakasta, niin
kerro niinkuin asia on. Voit mainita niistä miehistä, että minä olin
tuominnut heidät kuolemaan, mutta että sinä olit saanut minut
muuttamaan päätökseni. Mitään pahaa sinulle ei tule tapahtumaan
suoruutesi tähden. Magnus-kreiviä sinun ei pidä moittia suoraan, sillä
hän on kuninkaan sukulainen. Mutta jos kuningas noin sivumennen
utelee, mitä ihmiset täällä oikein ajattelevat, niin kerro hänelle, että
Magnus ei kylliksi kunnioita hetmania ja että ruhtinas — nimittäin
minä — suree sitä. Jos hän vielä sattuisi kysymään, ovatko kaikki
vakituiset joukot hylänneet minut, niin sano, että se ei ole totta, ja
mainitse oma lippukuntasi esimerkkinä. Huomauta, että olet eversti,
niinkuin oletkin… Selitä myöskin, että herra Gosiewskin puoluelaiset
ovat yllyttäneet joukkoja kapinaan ja että hän ja minä olemme
verivihollisia. Sano, että jos Magnus olisi lähettänyt minulle vain
jonkinverran tykkejä ja ratsuväkeä, niin minä olisin jo aikoja sitten
kukistanut kaikki konfederaatit… ja että se on yleinen mielipide.
Muuten, pidä silmällä, mitä kuninkaan ympärillä tapahtuu ja kerro
näkemästäsi ja kuulemastasi, ei minulle, vaan ruhtinas Boguslawille
Preussissa, jos suinkin saat tilaisuuden tehdä sen. Mahdollisesti saat
hänen väkensä mukana lähetetyksi hänelle uutisia. Puhutko saksaa?

— Eräs kuurinmaalainen toverini, jonka laudalaiset surmasivat,

opetti sitä minulle aikanaan. Häneltä opin sitä auttavasti.

— Se on hyvä.

— Entä missä, teidän ylhäisyytenne, minä voin saada tavata

Ruotsin kuninkaan?
 — Missä hänet vain löydät. Nyt sodan aikana hän on milloin siellä,
milloin täällä. Jos tapaat hänet Krakovan luona, niin sitä parempi,
sillä saat viedä kirjeitä vielä muillekin, jotka sielläpäin asuvat.

— Ajanko siis vielä muittenkin luo?

— Kyllä. Sinun täytyy etsiä kruununmarsalkka Lubomirski, joka

minun välttämättä on saatava kannattamaan asiaani. Hän on
mahtava mies, jolla on Vähässä-Puolassa suuri vaikutusvalta. Jos
hän asettuu ruotsalaisten puolelle, niin silloin ei Jan Kasimirilla ole
koko Puolassa enää mitään tekemistä. Älä salaa Ruotsin kuninkaalta,
että olen lähettänyt sinut voittamaan kruununmarsalkan
ruotsalaisten puolelle… Mutta älä sitä kehuskele, vaan sano se
ikäänkuin sivumennen. Jumala suokoon, että herra Lubomirski
asettuisi meidän puolellemme. Hän tulee olemaan kahden vaiheella,
sen tiedän, mutta toivon, että minun kirjeeni tekee vaikutuksensa.
Hänellä on omat syynsä olla minun kanssani hyvissä kirjoissa. Kerron
sinulle kaikki, jotta tietäisit, miten siellä menettelet. Marsalkka on jo
pitkän aikaa tunnustellut, tulenko antamaan ainoan tyttäreni
vaimoksi hänen pojalleen Herakleelle. Ota siis selko, kuka hänen
hovimiehistään on hänen parhaassa suosiossaan, ja anna sitten tuon
hovimiehen ymmärtää, että jos Lubomirski yhtyy minuun, niin
palkitsen häntä antamalla tyttäreni hänen pojalleen. Minun tyttäreni
samoinkuin hänen poikansa ovat vielä lapsia, mutta joka
tapauksessa voitaisiin heidän välillään tehdä jo sopimus, joka tulisi
olemaan herra marsalkalle paljon edullisempi kuin minulle, sillä toista
sellaista perijätärtä et löydä koko valtakunnasta, ja jos vielä yhdistät
yhdeksi kaikki meidän alueemme, niin et löydä sellaista edes koko
maailmasta… Maukas palanen! Ja silloin voisi herra marsalkka saada
pojalleen tyttäreni mukana myötäjäisiksi suuriruhtinaan kruunun..
Koetahan saada hänessä heräämään tällaisia toiveita, niin kyllä se
mies on kohta omamme, sillä hän ajattelee paljon enemmän omaa
taloaan kuin valtakuntaa…

— Mitä minun tulee hänelle sanoa sitten?

— Sitä, mitä minä en voi kirjoittaa… Mutta siitä on annettava

hienosti ymmärtää. Jumala varjelkoon sinua puhumasta, että olet
minulta henkilökohtaisesti kuullut halustani nousta valtaistuimelle. Se
on vielä liian varhaista… Muista siis antaa marsalkan suosikin
ymmärtää, että jos Lubomirski yhtyy ruotsalaisiin, niin hän voi
pyytää tytärtäni palkinnoksi, ja että jos Radziwill nousisikin
valtaistuimelle, niin joutuisihan kruunu pian perinnöksi Herakleelle.
Jollei hän käy kaksin käsin kiinni sellaiseen, niin ei hänellä ole mitään
korkeampia pyrkimyksiä. Ken ei pyri korkealle, se ei uskalla katsoa
aurinkoon. Minut on Jumala luonut suuria asioita suorittamaan, ja
sentähden minä uskallankin ojentaa käteni kaikkea sitä kohti, mikä
on ihmisen vallassa, ja nousta aina Jumalan itsensä inhimilliselle
mahtavuudelle asettamaan rajaan saakka!

Ja ruhtinas ojensi todellakin kätensä ikäänkuin tavoitellakseen

näkymätöntä kruunua. Hänen silmänsä loistivat. Mutta hänen
innostuksensa oli liian voimakas: hengitys salpautui hänen
linnassaan. Hetken kuluttua hän kuitenkin rauhoittui ja jatkoi
katkonaisin lausein:

— Niin… kun ajatus lentää… ikäänkuin aurinkoa kohti… sanoo

sairaus mementonsa [memento (mori) ‒ muista (kuolemaasi)]…
Tapahtukoon mitä hyvänsä… mutta soisin kuitenkin kernaammin,
että kuolema tapaisi minut valtaistuimella eikä kuninkaan eteisessä…

— Ehkä saan kutsua lääkärin? — kysyi Kmicic. Radziwill viittasi

kieltävästi kädellään.
 — Ei tarvitse… ei tarvitse… minun on jo parempi… Siinä kaikki,
mitä tahdoin sinulle sanoa… Pidä silmäsi ja korvasi auki!… Kas niin…
Nyt on kohtaus jo ohitse… Ymmärrätkö kaiken selvästi?

— Kyllä. Jos epäonnistun, on se oma syyni.

— Kirjeet ovat jo melkein kaikki kirjoitetut. Milloin aiot lähteä?

— Tänään. Niin pian kuin suinkin!…

— Eikö sinulla ole minkäänlaista pyyntöä minulle?

— Teidän ylhäisyytenne!… — alkoi Kmicic, mutta keskeytti

samassa.
Sanat takertuivat hänen suuhunsa, hänen kasvoillaan oli epäröivä
ilme.

— Puhu suusi puhtaaksi! — virkkoi hetmani.

— Pyydän… — jatkoi Kmicic, — ettei miekankantaja Billewiczille

eikä hänelle… mitään paha tehtäisi…

— Ole huoletta! Mutta minä huomaan, että sinä vieläkin rakastat

tuota tyttöä?…

— En suinkaan! — vastasi Kmicic. — Mutta… mistäpä minä sitä

itsekään tietäisin. Milloin rakastan, milloin vihaan… Piru ties! Kaikki
on lopussa, niinkuin sanoin, mutta tuska vain ei. En huoli hänestä,
mutta en myöskään tahdo, että joku muu hänet ottaisi… Teidän
ylhäisyytenne, älkää antako häntä muille… En käsitä itsekään mitä
puhun… Mutta matkalle minä lähden ja mitä pikimmin!… Älkää
kiinnittäkö huomiota sanoihini, teidän ylhäisyytenne. Kyllä Jumala
suo minulle järkeni takaisin, jahka olen kaupungin porttien
ulkopuolella…

— Minä ymmärrän sinua vallan hyvin. Ole huoletta, minä en

päästä ketään heidän luokseen enkä myöskään heitä mihinkään.
Piakkoin tulee täällä olemaan ulkomaalaisia sotureita tulvillaan ja
sentähden jonkinverran epävarmaa… Mutta minä lähetän tytön
ruhtinattaren luo Taurogiin, Tilsitin läheisyyteen… Ole rauhassa, hyvä
Andrzej!… Mutta lähdekin nyt varustamaan itseäsi matkalle ja tule
sitten syömään kanssani päivällistä…

Kmicic kumarsi ja poistui. Radziwill hengitti vapaammin. Hän iloitsi

Kmicicin lähdöstä. Ruhtinaalla oli vallassaan hänen lippukuntansa ja
nimensä; miehestä hän vähemmän välitti.

Kmicic saattoi lähettiläänä tehdä hänelle suuria palveluksia, vaikka

hänen läsnäolonsa olikin ollut ruhtinaalle rasitukseksi. Hetmanista
tuntui varmemmalta pitää hänet etäällä kuin läheisyydessään.
Kmicicin hurja mieli ja tulisuus saattoi milloin hyvänsä aiheuttaa
Kiejdanyssa yhteentörmäyksen heidän välillään ja molemmille hyvin
vaarallisen käänteen asiain kulussa, mutta hänen lähtönsä esti
kaiken sen.

— Lähde kauas, sinä hurja paholainen, ja palvele minua koreasti!

— mutisi ruhtinas silmäillen oveen, joka juuri oli sulkeutunut
orszalaisen lipunkantajan jälkeen.

Sitten ruhtinas kutsui palvelijan luokseen ja antoi tälle käskyn, että

Ganchoffin oli tultava hänen luokseen.

— Sinä otat huostaasi Kmicicin lippukunnan ja koko ratsuväen

ylipäällikkyyden. Kmicic lähtee matkalle.
 Iloinen ilme vilahti Ganchoffin kasvoilla.

Uskottu tehtävä oli mennyt häneltä sivu suun, mutta sen sijaan
hän oli saanut odottamattoman ylennyksen.

— Uskollisesti palvelemalla tahdon palkita teidän ylhäisyytenne

armon, — vastasi Ganchoff ja jäi ääneti odottamaan.

— Mitä vielä tahdot sanoa? — kysyi ruhtinas.

— Teidän ylhäisyytenne, varhain tänä aamuna saapui muuan

aatelismies Wilkomierzista tuoden tiedon, että herra Sapieha marssii
joukkoineen teidän ylhäisyyttänne vastaan.

Radziwill säpsähti, mutta hillitsi samassa silmänräpäyksessä

mielentilansa.

— Voit poistua! — sanoi hän Ganchoffille. Ruhtinas Radziwill vaipui

senjälkeen syviin mietteisiin.
KYMMENES LUKU.

Kmicic valmistautui toimeliaasti matkalle ja valikoi miehet, joiden tuli

seurata hänen mukanaan, sillä hän oli päättänyt ottaa muutamia
seuralaisia matkalleen, osaksi turvallisuuden vuoksi, osaksi
lähettilään arvoa kohottamaan. Miehet hän löysi helposti, kuusi
kokenutta orszalaista sotakarhua, jotka olivat pitkän aikaa palvelleet
hänen lippukunnassaan jo silloin, kun hän taisteli Chowafiskia
vastaan. He olivat aatelisia ja viimeiset elossaolevat soturit siitä
kerran niin peloittavasta joukosta, jonka laudalaiset Butrymien
johdolla surmasivat melkein viimeiseen mieheen saakka. Näitten
etunenässä oli ratsuvääpeli Soroka, Kmicicin vanha palvelija, vanha,
karaistunut soturi, jonka omallatunnolla oli monta rikosta.

Päivällisen jälkeen ruhtinas antoi Andrzej Kmicicille kirjeet ja

ruotsalaisille komendanteille osoitetut läpikulkupaperit. Näitten
kanssa hän saattoi joutua tekemisiin suurimmissa kaupungeissa. Kun
ruhtinas oli siunannut Kmicicin matkalle, niin hän saatteli häntä
isällisen hellänä kehoittaen varovaisuuteen ja tarkkaavaisuuteen.

Illan tullen taivas kirkastui, kalpea syysaurinko heloitti yli

Kiejdanyn ja katosi punertavien pilvien taa, jotka pitkinä suikaleina
levisivät pitkin läntistä taivaanrantaa.
 Mitään esteitä matkalle lähtöön ei enää ollut. Kmicic oli juuri
tyhjentämässä lähtömaljaa Ganchoffin, Charlampin ja muutamien
muitten upseerien seurassa, kun Soroka hämärän tullen astui sisään
ja kysyi:

— Joko lähdetään, herra komendantti?

— Tunnin kuluttua, — vastasi Kmicic.

— Hevoset ja miehet ovat valmiina linnan pihalla…

Vääpeli läksi, mutta upseerit tyhjentelivät vielä maljoja, vaikka

Kmicic joi vähemmän kuin miltä näytti. Viini ei hänestä maistunut nyt
hyvältä, ei noussut päähän eikä tehnyt iloiseksi. Toiset sitävastoin
olivat jo aika rattoisalla tuulella.

— Arvoisa eversti! — puuttui Ganchoff puheeseen, — suositelkaa

minua ruhtinas Boguslawille… Suurenmoinen ritari… jonka vertaista
ei löydy koko valtakunnassa. Kun saapuu hänen hoviinsa, niin on
kuin saapuisi itse Ranskaan. Toista kieltä ja toisia tapoja siellä oppii
paremmin kuin itse kuninkaan kartanossa.

— Muistan ruhtinas Boguslawin Beresteczkon taistelusta, — virkkoi

Charlamp. — Hän komensi rakuunarykmenttiä, joka suoritti sekä
ratsu- että jalkaväen palvelusta ranskalaiseen tapaan. Upseerit olivat
suurimmaksi osaksi ranskalaisia, lukuunottamatta muutamia
hollantilaisia, ja miehistössäkin oli paljon ranskalaisia. Ja sellaisia
keikareita kuin he olivat kaikki tyynni! He tuoksuivat niin kovasti, että
olisi apteekissa luullut olevansa. Taistelussa he kaatoivat miehiä
kovasti, mutta niin kohteliaita he olivat, että keskellä veristä taistelun
tuoksinaa he, kun olivat iskeneet aseensa viholliseen, sanoivat:
Pardonnez moi! [Suokaa anteeksi!] Ja ruhtinas Boguslaw ratsasti
heidän riviensä lomitse nenäliina kierrettynä miekankahvan ympäri ja
hymyili aina pahimmissakin paikoissa ja vaarallisimmillakin hetkillä,
sillä sellainen on tapa Ranskassa. Hänen kasvonsa olivat maalatut ja
kulmakarvansa mustatut, minkä johdosta vanhat, äreät sotakarhut
haukkuivat häntä parittelijattareksi. Heti taistelun tauottua toivat
palvelijat hänelle uuden, siistin, röyhelöisen kauluksen ja kiersivät
hänen tukkansa tupeille, niin että se sitten valui alas somina
kiehkuroina. Mutta urhoollinen herra se on, ja ensimmäisenä ja
pahimpaan tuleen hän aina ryntäsi.

— Niin, niin! — sanoi Ganchoff. — Merkillisiä asioita saatte nähdä

ja itse Ruotsin kuningasta, tuota maailman suurinta soturia, nimittäin
meidän ruhtinaamme jälkeen, saatte katsoa ihan silmästä silmään.

— Ja herra Czarnieckin saatte tavata, — lisäsi Charlamp. —

Hänestä puhutaan yhä enemmän.

— Herra Czarniecki on Jan Kasimirin puolella ja siis meidän

vihollisemme! — selitti Ganchoff ankarasti.

— Merkillinen on tämä maailman meno, — puhui Charlamp kuin

ajatuksissaan. — Jos joku pari kolme vuotta sitten olisi sanonut, että
ruotsalaiset tulevat tänne, niin kaikki olisivat olleet sitä mieltä, että
me tulemme lyömään heidät, mutta nyt, hyvät herrat…

— Nyt me otamme heidät vastaan avosylin! — keskeytti Ganchoff.

— Niin, niin… sellaista se nyt on! — mutisi Kmicic.

— Lukuunottamatta herroja Sapiehaa, Gosiewskia, Czarnieckia ja

kruununhetmaneja, — sanoi Charlamp.
 — Paras on olla siitä puhumatta, — arveli Ganchoff. — Kas niin,
herra eversti, palatkaa terveenä!… Täällä teitä odottavat palkinnot…

— Ja neiti Billewicz, — lisäsi Charlamp.

— Neiti Billewiczin kanssa teillä ei ole mitään tekemistä, — sanoi

Kmicic päättävästi.

— Ei olekaan… sillä olisin hänelle jo liian vanha. Viimeksi…

odottakaahan… milloinkas se taas olikaan… niin, meidän nykyisen
kuninkaamme, Jan Kasimirin, vaalien aikana…

— Nykyisen?… Heittäkää jo pois tuo vanha tapanne! — keskeytti

Ganchoff. — Nyt hallitsee armollinen kuninkaamme Kaarle Kustaa.

— Se on totta… Consuetudo altera natura [Tottumus on toinen

luonto]… Niin, kun viimeksi olin rakastunut Jan Kasimirin, meidän
entisen kuninkaamme, Liettuan entisen suuriruhtinaan vaalien
aikana, olin julmasti pihkassa erääseen ruhtinatar Jeremin
hovinaiseen. Se oli suloinen, pikku peto… Mutta kun minä olisin
katsonut syvemmälle hänen silmiinsä, niin asettui herra
Wolodyjowski miekkoineen väliin. Me olisimme otelleet, jollei Bohun
olisi vuorostaan asettunut meidän väliimme, jolloin Wolodyjowski
nitisti hänet kuin jäniksen. Jollei Bohunia olisi ollut, niin en minä
istuisi nyt tässä. Mutta siihen aikaan minä olin aina valmis
tappelemaan vaikka itse pirun kanssa. Wolodyjowski muuten
sekaantui asiaan vain per amicitiam [ystävyyden tähden], sillä tyttö
oli kihloissa toisen vielä suuremman soturin kanssa… Niin
tuskalliselta tuntui elämäni, ettei maistunut minulle edes ruoka eikä
juoma, kunnes ruhtinas lähetti minut Varsovasta Smolenskiin, ja
ikävä haihtui. Sellaiseen suruun ei ole sen parempaa lääkettä kuin
matkustaminen. Jo penikulman ajettuani tunsin mieleni
kevyemmäksi, ja ennenkuin saavuin Vilnoon, oli tyttö häipynyt
mielestäni, ja aina tähän päivään saakka olen minä pysynyt
poikamiehenä. Niin, totta totisesti, ei löydy haavoitetulle sydämelle
sen parempaa lääkettä kuin matkat ovat!

— Vai niin, vai olette sitä mieltä? — kysyi Kmicic.

— Varmasti! Vieköön sarvipää kaikki kauniit tytöt koko Liettuasta

ja
Kruununmaasta! Minä en heitä enää tarvitse.

— Ja te läksitte matkalle hyvästiä sanomatta?

— Niin läksin. Minä viskasin vain punaisen nauhan olkapääni yli,

minkä neuvon minulle antoi muuan vanha, sellaisiin asioihin hyvin
perehtynyt eukko…

— Maljanne! — huudahti Ganchoff kääntyen Kmicicin puoleen.

— Kiitoksia! — vastasi Andrzej-herra. — Sydämelliset kiitokset!

— Pohjaan! Pohjaan! Teidän on aika nousta ratsun selkään, ja

meidän pitää lähteä toimeen. Jumala teitä suojelkoon ja opastakoon!

— Voikaa hyvin!

— Punainen nauha on viskattava olkapään yli, — palasi Charlamp

uudelleen äskeiseen asiaan, — tai ensimmäisessä yöleiripaikassa on
itse kaadettava ämpärillinen vettä tuleen. Muistakaa se… jos
tahdotte unohtaa.

— Jumalan haltuun!

— Pitkään aikaan emme tule tapaamaan toisiamme.

 — Ehkä silloin sotatanterella, — arveli Ganchoff.

— Suokoon Jumala, että saisimme silloin taistella toistemme

puolesta eikä toisiamme vastaan.

— Niin juuri! — vastasi Kmicic. Upseerit poistuivat.

Tornikello löi seitsemän. Linnan pihalla hevoset kopistelivat

kavioillaan pihan kivitystä, ja ikkunasta saattoi nähdä sotilaitten
odottavan. Omituinen levottomuus valtasi Andrzejn. »Minä lähden!
Minä lähden!» mutisi hän itsekseen. Mielikuvituksissaan hän näki
tuntemattomia seutuja ja outoja kasvoja. Samalla valtasi hänet
tämän matkan tähden sellainen ihmetyksen tunne, ikäänkuin hän
milloinkaan ei olisi ajatellut sitä.

»Hevosen selkään ja matkalle, tapahtui mitä tapahtui», ajatteli

hän.

Mutta nyt, kun hevoset jo hirnahtelivat ikkunan takana ja lähdön

hetki oli käsillä, hän tunsi lähtevänsä outoa tulevaisuutta kohti, ja
kaikki, mihin hän oli eläytynyt, mihin hän oli tottunut ja mihin hän oli
sydämellään kiintynyt, jäi häneltä tähän maahan, tähän seutuun,
tähän kaupunkiin. Entinen Kmicic oli jäävä tänne, ja tuonne kauas oli
lähtevä toinen mies, joka oli yhtä outo kaikille kuin kaikki muut olivat
outoja hänelle. Siellä hän oli aloittava uuden elämän, ja Jumala yksin
tiesi, oliko hänelle, siihen riittävästi voimia ja halua.

Andrzej-herra oli henkisesti nyt peräti uuvuksissa, ja sentähden

hän tunsi itsensä uusiin seutuihin ja outoihin ihmisiin nähden niin
avuttomaksi… Hän ajatteli, että täällä hänen oli ikävä, mutta että
sielläkin tuli olemaan ikävä ja raskas olla.
 Aika joutui! Lakki oli pantava päähän ja sitten noustava hevosen
selkään!

Mutta saattoiko hän lähteä sanomatta hyvästi?

Oliko mahdollista olla niin lähellä häntä ja kuitenkin niin kaukana,

että ei saattanut sanaa hyvästiksi sanoa? Sellaiseksi oli asia
kehittynyt! Mutta mitä hän sanoisi hänelle?… Mennäkö hänen
luokseen ja sanoa: »Kaikki on lopussa… menkää omaa tietänne,
minä menen myös omaani!» Mitä hyötyä oli sanoa se, kun
muutenkin oli niin? Eihän Oleńka ollut enää hänen kihlattunsa eikä
myöskään tuleva vaimonsa. Kaikki oli särkynyt, ja mikä särkynyt oli,
sitä ei saattanut enää eheäksi tehdä. Miksi tuhlata turhaan sanoja,
aikaa ja aiheuttaa uusia tuskia!

»En mene!» — ajatteli Kmicic.

Mutta toiselta puolelta heidät yhdisti vainajan tahto. Hän oli

velvollinen rauhallisesti ja ilman suuttumusta sanomaan Oleńkalle
hyvästi ja selittämään hänelle: »Koska ette tahdo minusta edes
tietääkään, niin annan teille sananne takaisin. Olkaamme molemmat
kuin testamenttia ei olisi ikänä ollutkaan… ja etsiköön kumpikin
meistä onneamme omalla tahollaan.»

Mutta silloin Oleńka mahdollisesti vastaisi: »Olenhan jo aikoja

sitten antanut teidän sen ymmärtää! Miksi toistaa yhtä ja samaa?»

»En mene!» — mutisi Kmicic.

Ja hän painoi lakin syvälle päähänsä ja meni ulos käytävään. Hän

aikoi lähteä suoraa päätä linnan pihalle ja nousta hevosen selkään.
 Mutta yht'äkkiä tuntui käytävässä siltä, kuin joku olisi tarttunut
hänen tukkaansa…

Voittamaton halu nähdä hänet, puhua hänen kanssaan valtasi

soturin sellaisella voimalla, että tämä herkesi harkitsemasta,
mennäkö vai eikö mennä, ja syöksyi silmät ummessa eteenpäin.

Oven ulkopuolella ei ollut enää vahtisotamiestä, mutta sen sijaan

hän tapasi siinä miekankantaja Billewiczin palvelijapojan.

— Onko miekankantaja sisällä? — kysyi hän.

— Herra miekankantaja on upseerien luona.

— Entä neiti?

— Neiti on sisällä.

— Mene ja sano neidille, että herra Kmicic on lähdössä pitkälle

matkalle ja tahtoo tavata häntä.

Palvelija meni, mutta ennenkuin hän palasi, nosti Kmicic

ovensalvan ja astui sisälle.

— Tulen sanomaan teille hyvästi, — sanoi hän, — sillä en tiedä,

saanko tässä elämässä enää nähdä teitä…

Kun palvelija oli poistunut, jatkoi Kmicic:

— Armollinen neiti, minä aioin lähteä sanomatta teille hyvästi,

mutta en voinut. Jumala yksin tietää milloin palajan ja palajanko
ensinkään, sillä vaaroja on joka puolella. Parasta on, että eroamme
ilman vihaa sydämessämme, jottei Jumalan rangaistus kumpaakaan
meistä kohtaisi. Oh, paljon, paljon olisi sanomista, mutta kieli ei voi
kaikkea kertoa. Meillä ei ollut onnea, eikä se ollut Jumalan tahto…
Älkää tuomitko minua, niin en minäkään teitä tuomitse. Tuosta
testamentista ei meidän pidä enää välittää, sillä niin on kuin sanoin:
ihmisen tahto ei merkitse mitään Jumalan tahdon rinnalla. Jumala
suokoon teille vain onnea ja rauhaa! Pääasia on, että suomme
toisillemme anteeksi. En tiedä, mikä minua odottaa siellä kaukana,
jonne olen lähdössä… Mutta täällä en voi enää kauempaa viipyä, sillä
tukehtuisin… Täällä ei minulla ole mitään tekemistä, surra vain saisin
ja murehtia päivät pääksytysten tulematta mihinkään tulokseen…
Tämä matka on minulle yhtä välttämätön kuin vesi kalalle, ilma
linnulle… Muussa tapauksessa menettäisin järkeni.

— Suokoon Jumala teillekin onnea! — vastasi Aleksandra-neiti.

Ja Oleńka seisoi hänen edessään ikäänkuin hän olisi hämmästynyt

Kmicicin lähdöstä ja sanoista. Hämmennys ja ihmetys kuvastuivat
hänen
kasvoillaan, ja saattoi huomata, ettei hän käsittänyt kaikkea tätä.
Suurilla silmillään hän yhä katseli nuorta soturia.

— En vihaa teitä… — virkkoi hän hetken kuluttua.

— Jumala suokoon, ettei sitä olisi koskaan tapahtunut! — jatkoi

Kmicic. — On kuin paha henki olisi tunkeutunut väliimme ja
erottanut meidät kuin meri, jonka yli on mahdoton päästä… Ihminen
ei ole tehnyt mitä on tahtonut, ei ole mennyt sinne, minne on
alkuaan aikonut… on kuin jokin olisi yhä vain ahdistanut,
painostanut, ja niin erosivat tiemme. Mutta koska emme enää saa
tavata toisiamme, niin parasta on, että edes kaukaa huudamme
toisillemme: »Jumalan haltuun!» Mutta muistakaa visusti, että viha
ja kauna ovat yhtä ja suru toista. Viha on minusta kaukana, mutta
suru on yhä sydämessäni… Miksi? — Sitä en itsekään tiedä. Minä
pohdin ja pohdin, mutta en pääse selvyyteen, mutta minusta tuntuu
kuitenkin, että parempi on sekä teille että minulle, kun olemme
saaneet puhua. Te pidätte minua petturina, ja se juuri on minulle
kaikkein raskainta, sillä niin totisesti kuin toivonkin sieluni autuutta,
niin en ole ikänä petturi ollut enkä liioin tule olemaan!

— Minä en pidä teitä enää petturina!… — virkkoi Oleńka.

— Oh, kuinka olette edes hetkeäkään voinut minua sellaisena

pitää!… Tiedättehän, että olen ennen tehnyt itseni syypääksi yhteen
jos toiseenkin, olen ampunut ihmisiä, sytyttänyt taloja palamaan,
mutta se on aivan toista kuin petos ja pettäminen oman etunsa
tähden… Jumala varjelkoon minua aina sellaisesta! Te olette nainen
ettekä voi käsittää, mikä on pelastava isänmaan, ja sentähden teidän
ei myöskään pidä tuomita… Mutta miksi te tuomitsitte? Tietäkää,
että ruhtinas Radziwill ja ruotsalaiset tulevat pelastamaan maan, ja
ken toisin ajattelee ja toisin toimii, se on syöksevä isänmaan
perikatoon. Mutta nyt ei ole aikaa harkita sellaisia asioita, vaan nyt
pitää lähteä matkalle. Muistakaa, että en ole petturi ja etten ole
ikänä itseäni myynyt! Tietäkää, että olette syyttömästi minua
halveksinut ja syyttömästi tuominnut minut kuoleman omaksi… Sen
sanon teille nyt, ja sen minä vahvistan valallani, mutta lisään
samalla: Suon teille anteeksi kaikesta sydämestäni, mutta suokaa
tekin minulle!

Aleksandra-neiti käsitti nyt selvästi kaiken.

— Olette aivan oikeassa siinä, että olen tuominnut teidät

syyttömästi, se on totta ja sen minä tunnustan suoraan — ja pyydän
samalla anteeksi…
 Oleńkan ääni alkoi väristä, ja hänen siniset silmänsä täyttyivät
kyynelistä.

— Minä suon sinulle anteeksi! — huudahti Kmicic. — Minä suon

sinulle anteeksi! Minä soisin oman kuolemanikin sinulle anteeksi!…

— Jumala askelianne ohjatkoon ja johtakoon teidät sille oikealle

tielle, jolta olette eksynyt!

— Älä puhu mitään siitä! Älä puhu mitään siitä! — huusi Kmicic
kuumeisesti, — niin ei sopu väliltämme riku. Olen eksynyt tai en,
mutta älä puhu siitä! Seuratkoon kukin omantuntonsa ääntä, ja
tuomitkoon sitten Jumala… Hyvä oli, että tulin tänne ja että en
lähtenyt sanomatta hyvästi. Ojenna minulle kätesi hyvästiksi!…
Huomenna en enää saa nähdä sinua, en ylihuomenna, en
kokonaiseen kuukauteen, mahdollisesti en koskaan… Ah, Oleńka!…
Oleńka! Emmekö ikänä enää saa nähdä toisiamme?…

Kyynelet alkoivat vieriä tytön silmistä poskille.

— Andrzej hyvä!… Hylätkää petturit… ehkä kaikki silloin…

— Hiljaa, hiljaa! — hoki Kmicic katkonaisella, äänellä. — Se on

mahdotonta!… En voi… Paras on, kun et puhu siitä… Mieluummin
minä nyt kuolisin… vähemmän olisi tuskia… Miksi piti kaiken tämän
kohdata juuri meitä?!… Voi parhaiten!… viimeisen kerran…
Kohdatkoon kuolema minut siellä kaukana… Miksi itket?… Älä itke,
tulen mielettömäksi!…

Ja Kmicic kiersi käsivartensa Oleńkan ympäri. Vaikka tämä

vastusteli, niin soturi alkoi suudella tytön silmiä ja huulia. Sitten
Kmicic heittäytyi tytön jalkojen juureen, josta syöksyi vihdoin ylös
kuin mieletön, puristeli käsillään päätään ja juoksi ulos huoneesta
huutaen:

— Tässä ei auta paholainen eikä mikään punainen nauhakaan!…

Oleńka näki ikkunasta, kuinka hän suin päin karkasi ratsunsa

selkään ja ajoi pois kuuden seuralaisensa saattamana. Skottilaiset,
jotka seisoivat portin kahden puolen, tekivät kunniaa. Sitten suljettiin
linnan portit ratsumiesten jälkeen, joita ei enää näkynyt pimeällä
tiellä.

Yö oli tullut.
YHDESTOISTA LUKU.

Kowno ja koko seutu Wilian vasemmalla rannalla samoinkuin kaikki

tiet olivat vihollisen hallussa, niin että Andrzej Kmicic ei voinut ajaa
pitkin valtamaantietä, vaan hänen oli pakko kulkea metsien halki
Niemen-virran rannalle ja sieltä Wiikin kohdalla virran yli. Näin hän
saapui Trotskin vojevodakuntaan.

Tämän matkan hän suoritti suuremmitta seikkailuitta, sillä nämä

seudut olivat vielä pääasiallisesti Radziwillin hallussa.

Kaupungit ja useat kylätkin olivat hetmanin joukkojen tai pienten

ruotsalaisten ratsuosastojen miehittämät, jotka hetmani oli tahallaan
lähettänyt näin kauas Zoltarenkon johtamia ja Wilian toisella puolella
seisovia kasakkajoukkoja vastaan.

Zoltarenko olisi mielellään ruotsalaisten kanssa vähäisen

»rymynnyt» — kuten hetmani tapasi sanoa — mutta venäläiset,
jotka olivat hänen liittolaisiaan, eivät halunneet ryhtyä taisteluun
ruotsalaisten kanssa, eivät ainakaan vielä. Hän oli sentähden saanut
ankaran määräyksen olla menemättä Wilian yli ja, jos Radziwill itse
tai ruotsalaiset hyökkäisivät hänen kimppuunsa, vetäytyä takaisin.
 Tästä syystä seutu Wilian oikealla puolella näytti rauhalliselta,
mutta kun Radziwillin ja ruotsalaisten sekä kasakkajoukkojen
etuvartiot seisoivat vastakkain kahden puolen jokea, saattoi laukaus
musketista minä hetkenä hyvänsä ilmoittaa, että julma taistelu oli
alkanut.

Sodan pelosta olivat kaikki piiloutuneet jonnekin. Kaikkialla Andrzej

näki autioita kaupunkeja ja kyliä ja kartanoita, joitten ikkunaluukut
oli naulattu kiinni.

Pellot olivat myöskin autioita, vilja korjaamatta. Talonpojat olivat

piiloutuneet metsiin, jonne olivat vieneet kaiken omaisuutensa
mukanaan, aateliset olivat paenneet läheiseen Preussiin, joka oli
toistaiseksi säilynyt sodalta aivan koskemattomana. Mutta maanteillä
ja metsäpoluilla vallitsi tavaton liike.

Andrzej Kmicic tapasi tuon tuostakin suuria talonpoikaisjoukkoja

vaimoineen ja lapsineen, jotka ajoivat edellään karjojaan. Se osa
Trotskin vojevodakuntaa, joka rajoittui Preussiin, oli hedelmällistä ja
varakasta, ja sentähden sen asukkailla olikin paljon omaisuutta, mikä
oli saatava piilotetuksi, ja säilytetyksi. Lähestyvä talvi ei peloittanut
pakolaisia. He asuivat kernaammin metsissä risumajoissa parempia
aikoja odotellen kuin jäivät koteihinsa, joissa vihollinen olisi heitä
uhannut joka hetki.

Usein Kmicic ajoi pakenevien laumojen luo tai metsissä leimuavain

nuotioitten ääreen. Kaikkialla, missä hän vain sai tavata väkeä Wilian
vasemmalta rannalta, hän sai kuulla pöyristyttäviä kertomuksia
Zoltarenkon julmuuksista. Ihmisiä teurastettiin iästä ja sukupuolesta
huolimatta, kyliä poltettiin, kaadettiinpa puitakin puutarhoista, niin
että itse maa ja vesi vain jäivät jäljelle. Niin julmaa jälkeä eivät olleet
milloinkaan edes tataarilaumatkaan tehneet.
 Eikä siinä kyllin, että asukkaita murhattiin, vaan sitä ennen heitä
rääkättiin mitä kauneimmalla tavalla. Useita oli päässyt hengissä
karkuun, useat olivat menettäneet järkensä, ja heidän kauheat
huutonsa kajahtelivat nyt metsissä. Toiset, jotka olivat päässeet
Wilian yli, harhailivat yhä pelon valtaamina ylt'ympäri. Moni ojensi
kätensä tuskissaan Kmiciciä ja hänen orszalaisia seuralaisiaan kohti
rukoillen apua ja armoa, aivan kuin vihollinen olisi ollut jo kintereillä.

Preussiin oli yhtä mittaa matkalla aatelisten vaunuja, joissa oli

vanhuksia, naisia, lapsia. Heti vaunujen jäljessä ajoi kuormavaunuja
palvelijoineen, muonavaroineen ja tavaroineen. Kaikki oli hurjassa
epäjärjestyksessä, jokaisen mieli tuskaa täynnä.

Andrzej Kmicic tapasi lohduttaa onnettomia sanoen, että kohta

ruotsalaiset lähtevät liikkeelle ja ajavat vihollisen kauas pois. Silloin
pakolaiset ojensivat kätensä taivasta kohti ja huusivat:

— Jumala suokoon ruhtinaalle terveyttä ja onnea ja palkitkoon

häntä siitä, että kutsui urhoollisen kansan suojelemaan meitä. Kun
ruotsalaiset kulkevat joen yli, palaamme mekin kotiemme raunioille…

Kaikki siunasivat ruhtinasta. Suusta suuhun levisi sanoma, että

hän minä hetkenä hyvänsä saattoi kulkea Wilian yli omien ja
ruotsalaisten joukkojen kanssa. Alun pitäen oli ylistetty ruotsalaisten
vaatimattomuutta, kuria ja hyvää suhtautumista paikkakuntain
asukkaihin. Radziwillia sanottiin liettuan Gideoniksi, Simsoniksi,
pelastajaksi.

Nämä siunaukset, joita Kmicic niin runsaasti kuuli, vahvistivat

hänen uskoaan Radziwilliin, ja hän ajatteli:
 »Sellaista isäntää minä palvelen! Minä suljen silmäni ja seuraan
sokeasti hänen onnetartaan! Toisinaan hän on kauhea ja
käsittämätön, mutta hänessä on järkeä enemmän kuin muissa, hän
tietää paremmin mitä on tehtävä, ja hänessä yksin on pelastus.»

Kmicic tunsi mielensä kevyemmäksi ja jatkoi matkaansa

toivehikkaampana, vaikka Kiejdany herätti hänessä kaihoa ja
isänmaan onnettomuudet surua.

Hänen kaihonsa kasvoi kasvamistaan. Hän ei viskannut punaista

nauhaa olkapäänsä yli eikä kaatanut sangollista vettä ensimmäiseen
leirinuotioon, sillä osaksi hän ajatteli, ettei se kuitenkaan mitään
auttaisi, osaksi hän ei tahtonut sitä tehdä.

»Oi, jospa Oleńka olisi nyt täällä kuulemassa tätä itkua ja

valitusta, niin silloin hän ei rukoilisi Jumalaa ohjaamaan minua toisille
teille eikä sanoisi minun eksyneen kuin kerettiläisen, joka on
luopunut omasta uskostaan. Mutta ennemmin tai myöhemmin hän
on näkevä, että hän on väärässä enkä minä… Ehkä me saamme
joskus vielä tavata toisemme.»

Nuoren ritarin kaiho kävi yhä polttavammaksi, mutta samalla

vakaumus, että hän kulki nyt oikeata eikä väärää tietä, tuotti hänelle
rauhaa, jota hän ei pitkään aikaan ollut saanut tuntea. Levottomuus
ja epäilys haihtuivat hänen mielestään, joka muuttui melkein iloiseksi
täällä metsien syvyyksissä. Hän ei ollut tuntenut itseään niin iloiseksi
sitten Chowanskia vastaan käydyn taistelunsa.

Charlamp oli oikeassa siinä, että matkat ovat paras lääke henkistä
kärsimystä ja levottomuutta lieventämään. Andrzej-herralla oli
rautainen terveys, ja hänen mielikuvituksensa ja seikkailuhalunsa
kasvoivat hetki hetkeltä. Seikkailut jo ikäänkuin viittasivat hänelle,
hän hymyili niille ja ajoi eteenpäin pysähtyen vain yöksi vähäksi
aikaa levähtämään.

Mutta Oleńkan kuva sukelsi tuon tuostakin hänen sielunsa silmien

eteen ja näytti vapisevan kuin lintu hänen sylissään. Ja Kmicic
ajatteli: »Minä tulen takaisin!»

Toisinaan hän hengissään näki myöskin hetmanin synkän,

kookkaan, ankaran muodon. Tähän saakka hän oli taipunut
Radziwillin tahtoon, nyt hän alkoi rakastaa häntä. Tähän saakka
Radziwill oli temmannut hänet mukaansa kuin mahtava koski, joka
vie mukanaan kaikki, mikä osuu sen tielle, mutta nyt Kmicic tunsi
koko olennossaan halun saada seurata tuon kosken juoksua.

Ja etäisyyden vaikutuksesta tuo valtava vojevoda kasvoi ritarin

silmissä yhä suuremmaksi ja mahtavammaksi. Toisinaan, kun
Andrzej yöllä sulki unessa silmänsä, hän näki hetmanin istuvan
valtaistuimella, joka kohosi korkealle kuusten latvain yli. Hetmanilla
oli kruunu päässä, miekka ja valtikka käsissä, ja hänen jalkainsa
juuressa oli koko valtakunta.

Ja Andrzej Kmicic kumarsi syvään tämän suuruuden edessä.

Kolmantena päivänä sen jälkeen kuin Kmicic oli matkalle lähtenyt,

hän jätti Niemenin taakseen ja saapui vielä metsäisempään seutuun.
Pakolaisjoukkoja näkyi yhtenään. Myöskin asestettuja joukkoja oli
liikkeellä. Nämä sanoivat olevansa Zoltarenkon joukkoja, mutta itse
asiassa niillä ei ollut minkäänlaista johtoa, vaan ne olivat suorastaan
rosvojoukkoja, jotka tosin välttelivät aateliskartanoita, missä oli omat
puolustusmiehistöt, mutta hyökkäsivät sen sijaan pienempien kylien,
talojen ja matkustajain kimppuun.